Kun sanat eivät riitä

13.1.2021

Hyvä Ystävä, joka olet jaksanut tarpoa vuoden 2020 yhdessä meidän muiden kanssa. Silloin kun ”maailma suistuu raiteeltaan” tarvitaan paljon tukiverkostoa ja paikkaa missä voi ja saa olla rauhassa. Turvassa. Olemme varmasti kaikki joutuneet miettimään mikä saa juuri minut voimaan paremmin.  Mistä saan toivoa huomiseen? Kenen puoleen voin kääntyä kun minua ahdistaa? Miten voin edes hieman turvata tulevaisuuttani? Näihin kysymyksiin on vaikea vastata, mutta ei onneksi mahdotonta. Jos koet jääneesi yksin, on aika pyytää tukea ja apua. Kenenkään ei pidä pohtia näitä asioita vain itsekseen. Sen sijaan, että käpertyisimme itseemme, tarvitsemme toinen toisiamme – kanssa kulkijaa rinnallemme. Sellaista ihmistä, joka tietää miltä minusta juuri nyt tuntuu.

Olen usein miettinyt, että millä lohduttaisin toista. Mikä voimaannuttaisi ja auttaisi arjessa. Rahat ovat monella aika loppu.  Lomautukset vain jatkuvat eikä loppua vielä näy.  He, jotka ovat töissä raatavat ainakin kahden edestä. Kahtiajako on melkoinen: ne joilla ei ole töitä ja ne joilla on töitä aivan liikaa uupumukseen asti. Kuulen Sinut. Me yritämme tehdä sen minkä voimme ammattiosastona. Kuulumme kaikki samaan joukkoon.  Teemme palvelualan töitä omissa toimipaikoissamme tai vaihdamme työtehtävää yrityksen sisällä työllistyäksemme, jos emme ole lomautettuina.  Toiset ovat onneksi löytäneet opiskelupaikan  - uuden mahdollisuuden. Toisilla ovat työvuodet jo takana.  Meitä yhdistää kuitenkin tämä yhteinen alamme. Olemme varmasti yhdessä huolissamme sen tulevaisuudesta ja omastamme.